Yksi tämän vuoden kiinnostavimpia kotimaisia elokuvia on Vuonna 85 Manserock-elokuva, joka saa ensi-iltansa 25.1.2013. Elokuva perustuu samannimiseen näytelmään, jota on esitetty Tampereen Työväen Teatterissa jo vuodesta 2006 alkaen. Vuonna 85 näytelmä on pyörinyt erilaisina versiona yli 300 kertaa ja vetänyt saleihin yli 250 000 katsojaa. Nämä luvut tekevätkin näytelmästä Suomen menestyneimmän kotimaisen musikaalin ja TTT:n katsoituimman näytelmän kautta aikojen.
Kävimme siskoni kanssa katsomassa viime keväänä vuonna 85 Remix GTP -version Kasaribile-iltana. Liput saimme puoleen hintaan Groupon-diilistä. Olimme pukeutuneet Kasaribile-iltaa varten tietenkin 80-luvun tyyliin. Omaan tyyliini olin hakenut vaikutteita 80-luvun Madonna-tyylistä, johon kuuluu mm. pitsihanskat ja kauluspaita. Musta-valkoista asua tehostamaan käytin neonvärisiä asusteita, kuten suuret rengaskorvikset ja rannekorut.
Musikaali oli eneginen ja täynnä 80-luvun nostalgiaa. Musiikkinumerot tarjosivat Manserokin helmiä aika perinteisin sovituksin. Esitys ei todellakaan jättänyt ihmettelemään musikaalin valtavaa suosiota. Näytelmän jälkeen alkoi TTT:n tiloissa Kasaribileet-teemailta. Ilahduttavan moni kanssabailaajakin oli panostanut kasarikostyymiin ja teatterin todella ystävällinen henkilökunta oli myös pukeutunut ajan henkeen kuuluvasti. Tarjolla oli pientä purtavaa ja juomia sai koko illan ajan ostaa baarista. Ruokailun jälkeen alkoi näytelmästä tuttu Alabama House Band-livebändi soittaa musikaalista tuttuja manserock sävelmiä. Bändin jälkeen DJ keräsi tanssilattian täyteen 80-luvun parhailla diskohiteillä. Ilta oli todella huippu, kuin täydellinen aikamatka 80-luvulle.
Kun kuulin, että Timo Koivusalo kuvaa Tampereella Vuonna 85 elokuvaa ja hakee elokuvaan avustajia päätin (siskoni painostuksesta) hakea mukaan. Minut pyydetiin avustamaan kahtena kuvauspäivänä toukokuun lopulla. Nuo kuvauspäivät olivat varmaan viimekesän kuumimmat ja aurinkoisimmat. Kuvaupaikkoina oli Pyynikki ja Rosendahlin ranta.
Ensimmäinen kuvauspäivä alkoi 8:30 aamulla Artista filmin tiloissa Kalevassa. Avustajille katsottiin puvustus kuntoon, sekä laitettiin hiukset ja meikki 80 luvin tyyliin. Meitä avustajille oli annettu ohjeeksi, että voisimme ottaa mukaan myös omaa tyyliin sopivaa puvustusta. Ohjeistuksessa oli pukeutua kuin olisimme mennossa juhlimaan koulun loppumista ja kesäloman alkamista. Laitoin päälleni samat vaatteet, jotka minulla oli TTT:n kasaribiliessä ja puvustaja tykkäsi lookistani. Asukokonaisuudestani ei tarvinnut vaihtaa kuin paita, ja sainkin puvustamosta päälleni ihanan muhkean röyhelöpaidan olkatoppauksilla. Tämä röyhelöunelma oli kuulemma ollut puvustajalla itsellään rippijuhla-asuna. Kampaajaopiskelijat tupeerasivat, kirharsivat ja kreppasivat hiuksiamme kasarityyliin ja sitoivat hiuksia sivuponnareille ja ranskanleteille. Minulle tehtiin otsatukkaan krepattu etuheitto. Meikissä vielä hieman aurinkopuuteria, palkkimainen poskipuna, ruotsinpinkkiä huulikiiltoa sekä ruskeaa luomiväriä ja kuvauslookki oli valmis.
Kävimme siskoni kanssa katsomassa viime keväänä vuonna 85 Remix GTP -version Kasaribile-iltana. Liput saimme puoleen hintaan Groupon-diilistä. Olimme pukeutuneet Kasaribile-iltaa varten tietenkin 80-luvun tyyliin. Omaan tyyliini olin hakenut vaikutteita 80-luvun Madonna-tyylistä, johon kuuluu mm. pitsihanskat ja kauluspaita. Musta-valkoista asua tehostamaan käytin neonvärisiä asusteita, kuten suuret rengaskorvikset ja rannekorut.
80-luvun Madonna tyylini
Siskoni tyyli oli saanut vaikutteita Miami Vicesta ja Run-D.M.C:stä
Askartelimme vanhoista kaseteista ajan henkiset kaulakorut
Musikaali oli eneginen ja täynnä 80-luvun nostalgiaa. Musiikkinumerot tarjosivat Manserokin helmiä aika perinteisin sovituksin. Esitys ei todellakaan jättänyt ihmettelemään musikaalin valtavaa suosiota. Näytelmän jälkeen alkoi TTT:n tiloissa Kasaribileet-teemailta. Ilahduttavan moni kanssabailaajakin oli panostanut kasarikostyymiin ja teatterin todella ystävällinen henkilökunta oli myös pukeutunut ajan henkeen kuuluvasti. Tarjolla oli pientä purtavaa ja juomia sai koko illan ajan ostaa baarista. Ruokailun jälkeen alkoi näytelmästä tuttu Alabama House Band-livebändi soittaa musikaalista tuttuja manserock sävelmiä. Bändin jälkeen DJ keräsi tanssilattian täyteen 80-luvun parhailla diskohiteillä. Ilta oli todella huippu, kuin täydellinen aikamatka 80-luvulle.
Jatkoimme iltaa vielä Ravintola Teatterikulmassa,
jossa oli myös paikalla Vuonna 85 näyttelijöitä
juhlistamassa kevään viimeistä näytöstä.
Kuvassa siskoni poseeraa fanittamansa Mikko Nousiaisen kanssa,
joka näyttelee Pallea myös elokuvaversiossa.
Kun kuulin, että Timo Koivusalo kuvaa Tampereella Vuonna 85 elokuvaa ja hakee elokuvaan avustajia päätin (siskoni painostuksesta) hakea mukaan. Minut pyydetiin avustamaan kahtena kuvauspäivänä toukokuun lopulla. Nuo kuvauspäivät olivat varmaan viimekesän kuumimmat ja aurinkoisimmat. Kuvaupaikkoina oli Pyynikki ja Rosendahlin ranta.
Ensimmäinen kuvauspäivä alkoi 8:30 aamulla Artista filmin tiloissa Kalevassa. Avustajille katsottiin puvustus kuntoon, sekä laitettiin hiukset ja meikki 80 luvin tyyliin. Meitä avustajille oli annettu ohjeeksi, että voisimme ottaa mukaan myös omaa tyyliin sopivaa puvustusta. Ohjeistuksessa oli pukeutua kuin olisimme mennossa juhlimaan koulun loppumista ja kesäloman alkamista. Laitoin päälleni samat vaatteet, jotka minulla oli TTT:n kasaribiliessä ja puvustaja tykkäsi lookistani. Asukokonaisuudestani ei tarvinnut vaihtaa kuin paita, ja sainkin puvustamosta päälleni ihanan muhkean röyhelöpaidan olkatoppauksilla. Tämä röyhelöunelma oli kuulemma ollut puvustajalla itsellään rippijuhla-asuna. Kampaajaopiskelijat tupeerasivat, kirharsivat ja kreppasivat hiuksiamme kasarityyliin ja sitoivat hiuksia sivuponnareille ja ranskanleteille. Minulle tehtiin otsatukkaan krepattu etuheitto. Meikissä vielä hieman aurinkopuuteria, palkkimainen poskipuna, ruotsinpinkkiä huulikiiltoa sekä ruskeaa luomiväriä ja kuvauslookki oli valmis.
Kasari-lookkini elokuvassa
Saapuaessamme Rosendahlin rantaan meille tarjottiin keittolounas kesäteatterin kahviossa. Kaikkiin kohauksiin avustajia ei tietenkään tarvittu, ja aika iso osa ajasta oli odottelua kun muita kohtauksia kuvattiin. Kuitenkin elokuvantekoprosessia oli mielenkiinoitsta seurailla ja muiden avustajien seurassa aika vierähti mukavasti. Avustajia tarvittiin vielä kohtaukseen, jossa esitimme olevamme Popedan keikalla, sekä taustakävelijöiksi kohtaukseen jossa Tappara-auto kaasutti pois rannalta. Kuvauspäivä kesti noin viiteen asti.
Osa kuvausporukasta, minä mukaanlukien, tarvittiin avustamaan kohtaukseen, joka kuvattiin ensimmäiseksi aamulla Pyynikillä Rosendahlin rantaan johtavalla tiellä. Meidän avustajien piti ylittää tie ja kävellä mäkeä kohti Rosendahlin rantaa juhlatunnelmissa, kun näyttelijät ajoivat ohi Tappara-autollaan.
Poseerausta Tappara-auton kanssa,
kylläpä siinä onkin sitten ruma auto (Ilves ö-ö-ö!)
Kuvaukset käynnissä ensimmäisenä kuvauspäivänä
Poseeraus elokuvassa niin ikään nähtävän Datsunin kanssa
Kuvauspäivää varjosti ikävä onnettomuus. Hypimme Popedan soittessa lavan edessä ja kuvausteline aisan päässä liikkui monta kertaa edes-takas päämme päältä melkein etuheittoa hipoen. Ihmettelin, kun tällä kertaa biisin päätyttyä Koivusalo ei sanonutkaan "kiitos", kuten aina kohtauksien päätyttyä merkiski siitä, että kohtaus on purkissa ja voimme lopettaa näyttelemisen. Kauhuksemme huomasimme, että kamerateline oli kaatunut. Kuvaaja oli tippunut melkein kolmesta metristä kuvaustelineen kaatuessa ja makasi liikkumattomama nurmikolla. Kuvaaja oli kyllä tajuissaan ja pystyi puhumaan. Paikalle tuli ambulanssi, joka vei kuvaajan sairaalaan. Kuulin myöhemmin, että hänelle ei käynyt pudotuksessa onneksi pahemmin. Meidän onneksemme kamerateline taipui romahatessaan poispäin yleisöstä, eikä tullut meidän päällemme. Siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Onnettomuus latisiti aikalailla tunnelmaa, varsinkin kun miett miten lähellä isompi onnettuus oli. Kuitenkin Koivusalo tuli lavalle ilmoittamaan, että "show must go on", ja niinpä kuvauspäivää jatkettiin.
Linkki iltalehden juttuun onnettomuudesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052515624904_uu.shtml
Avustimme vielä kohtauksessa, jossa taputimme Patelle, kun hän ajoi ohi prätkällään ja poimi "Karoliinan", eli näyttelijä Malla Malmivaaran, kyytiinsä. Toinen kuvauspäivä päättyi iltapäivällä viiden aikaan.
Avustajakokemus oli todella mukava. Oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään elokuvan tekoprosessia. Koko työryhmä oli tosi mainiota porukkaa ja yhteishenki kuvauksissa oli hyvä. Voisin lähteä avustajaksi uudelleenkin.
Vuonna 85 -elokuva saa siis ensi-iltansa pian. Harmi, kun en pääse täältä Hollannista sitä elokuvateattereihin katsomaan. Olisi ollut hassua bongailla tuttuja kohtauksia ja katsoa onko oma naama päätynyt valkokankaalle. DVD:ltä viimeistään pitää tämä leffa ehdottomasti katsoa.
Poseeraus elokuvassa niin ikään nähtävän Datsunin kanssa
Toisena kuvauspäivänä kuvattiin suurempaa joukkokohtausta ja avustajia tuli enemmän paikalle. Päivä alkoikin aiemmin, jo 6:30, että kaikille avustalijje ehditään loihtia hiukset ja meikki. Kuvauspaikalle oli pystytetty ihan oikea esintymislava, jolle tällä kertaa Popeda tuli oikeasti esiintymään. Ensin kuvasimme kohausta, jossa kävelimme poispäin keikalta. Seuraavat kohatukset kuvattin lavan edessä.
Popedaa kuvataan lavalla, Pate laittaa parastaan
Kuvauspäivää varjosti ikävä onnettomuus. Hypimme Popedan soittessa lavan edessä ja kuvausteline aisan päässä liikkui monta kertaa edes-takas päämme päältä melkein etuheittoa hipoen. Ihmettelin, kun tällä kertaa biisin päätyttyä Koivusalo ei sanonutkaan "kiitos", kuten aina kohtauksien päätyttyä merkiski siitä, että kohtaus on purkissa ja voimme lopettaa näyttelemisen. Kauhuksemme huomasimme, että kamerateline oli kaatunut. Kuvaaja oli tippunut melkein kolmesta metristä kuvaustelineen kaatuessa ja makasi liikkumattomama nurmikolla. Kuvaaja oli kyllä tajuissaan ja pystyi puhumaan. Paikalle tuli ambulanssi, joka vei kuvaajan sairaalaan. Kuulin myöhemmin, että hänelle ei käynyt pudotuksessa onneksi pahemmin. Meidän onneksemme kamerateline taipui romahatessaan poispäin yleisöstä, eikä tullut meidän päällemme. Siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Onnettomuus latisiti aikalailla tunnelmaa, varsinkin kun miett miten lähellä isompi onnettuus oli. Kuitenkin Koivusalo tuli lavalle ilmoittamaan, että "show must go on", ja niinpä kuvauspäivää jatkettiin.
Ambulanssi onnettomuuspaikalla
Linkki iltalehden juttuun onnettomuudesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052515624904_uu.shtml
Avustimme vielä kohtauksessa, jossa taputimme Patelle, kun hän ajoi ohi prätkällään ja poimi "Karoliinan", eli näyttelijä Malla Malmivaaran, kyytiinsä. Toinen kuvauspäivä päättyi iltapäivällä viiden aikaan.
Avustajakokemus oli todella mukava. Oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään elokuvan tekoprosessia. Koko työryhmä oli tosi mainiota porukkaa ja yhteishenki kuvauksissa oli hyvä. Voisin lähteä avustajaksi uudelleenkin.
Vuonna 85 -elokuva saa siis ensi-iltansa pian. Harmi, kun en pääse täältä Hollannista sitä elokuvateattereihin katsomaan. Olisi ollut hassua bongailla tuttuja kohtauksia ja katsoa onko oma naama päätynyt valkokankaalle. DVD:ltä viimeistään pitää tämä leffa ehdottomasti katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti