And all that jazz

Tanssilajien historiani on kaikenkirjava. Olen harrastanut tanssia breakdancesta ja tanhusta tankotanssiin. Syksyllä päätin hypätä taas uuden itselleni entuudestaan tuntemattoman tanssilajin maailmaan ja ilmoittauduin New Dance Studiosin tansssitunneille Amsterdamissa. Jazztanssi oli entuudestaan tuttua itselleni lähinnä musikaalien koreografianumeroista ja Dance-ohjelmasta. Ajattelin, että jazztanssi voisi tukea hyvin tulitanssi- ja vannetanssiharrastuksiani. Jazztanssi on saanut vaikutteita mm modernista tanssista ja baletista, jotka myöskin ovat minulle aika tuntemattomia tanssilajeja. Street-lajit ovat minulle hieman tutumpia, joten streetjazz- tunti kuullosti juurikin minulle sopivalta.

Ryhmässämme on pääasiassa aikuisia naisia, mutta on muutama mieskin joskus tunneille eksynyt. Tunneilla opetellaan jazztanssin perustekniikaa. Teemme mm. blie-, isolations- ja piruettiharjoituksia sekä "lattian poikki" harjoituksia. Tunteihin kuuluu myös myös venytyssarjoja ja lopuksi aina tanssimme streetdance-vaikutteista koreografiaa. Koreografia vaihtelee noin kuukauden välein. Koreota treenataan yleensä hitaampitempoisen musiikin kanssa ja lopuksi vedetään nopeatempoiseen biisiin, johon koreo on rakennettu. Koreota on tanssittu muunmuassa näiden biisien tahtiin:


Busta Rhymes - Don't Touch Me (Throw Da Water On 'Em)

The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow

Olen tykännyt jazztanssista todella paljon. Viime tunnille hommasin uudet jazztanssiin soveltuvat lenkkarit: Skazzin Boomelightit. Uudet tossut eivät pistä vastaan liu'utuksissa ja pirueteissa, joten ne ovat paremmat polville. Kaksiosaisen pohjan ansiosta nilkanojennukset onnistuvat hyvin. Lisäksi lenkkarit ovat hoyhenenkevyet. Niillä on ihana tanssia!

Ystävänpäivä Hollannissa

Monet pitävät ystävänpäivää amerikkalaisena hömppänä ja harva tietää, että ystävänpäivän juuret ovat eurooppalaisessa kansanperinteessa ja katolisissa pyhimystarustossa. Kaupallisen nykymuotonsa ystävänpäivä on kuitenkin saanut Amerikasta. Amerikkalainen ystävänpäivä on ennen kaikkea rakastavaisten päivä, kun taas Suomessa ystävänpäivänä muistetaan myös ystäviä ja kavereita. Hollannissa ystävänpäivää vietetään Amerikan malliin.

Työpaikka tarjosi ystävänpäivän minikuppikakut

Ystävänpäivän kukka on tietenkin ruusu

Pieni ystävänpäivän yllätys rakkaalle

Vietimme ystävänpäiväiltaa perinteisillä elokuvatreffeillä. Kävimme ennen elokuvaa drinkillä Niuwemarktilla Cafe Cubassa. Testasimme drinkkilistalta mojiton ja frozen strawberry daiquirin. Drinkit olivat hintavia 6-7 euron väillä, mutta todella herkullisia. Paikka oli todella tunnelmallinen, kuubalaistyylisesti sisustettu tyylikäs baari, jossa varmasti tulee pistäytyä yhdellä drinksulla jatkossakin.

Frozen strawberry daiquiri ja mojito

Joutsenia kanaalissa Red Lightsilla

Ystävänpäivän elokuvaksi halusin tietenkin mielummin romantiikkaa kuin räiskintää. 8 Oscar ehdokkuutta saanu Silver Linings Playbook vaikutti kiinnostavalta tapaukselta. Elokuva tulee vasta myöhemmin ensi-iltaan Hollannissa, mutta ystävänpäiväksi oli järjestetty ennakkonäytös. Kun olimme menossa elokuvasaliin, joku mies kameran kanssa tarjoutui ottamaan meistä kuvaa. Ei kiitos. Myös joitakin pariskuntia oli pysäytetty haastatteluun. Kun trailerit loppuivat, valot syttyivätkin päälle ja kankaan edessä alettiin vetää nimiä hatusta. Nimeltä mainitut parit menivät kankaan eteen riviin. Mieleen hiipi ihmetys, että mitähän täällä tapahtuu? No kysessä oli tietovisa, jonka kysymykset käsittelivät romanttisia elokuvia. Osallistujat palkittiin ja illan elokuva sai viimein alkaa.

Silver Linings Playbook on romanttinen komedia, josta puuttuu kaikki lajityypille ominainen siirappisuus ja silottelu. Kuvaus ja leikkaus on rosoista ja hahmot syvempiä ja aidomman tuntuisia.  Elokuvan juoni on aika huttua, mutta se naamioituu taitavan toteutuksen alle. Mustalla huumorilla höystettyä elokuvaa kannattelee mahtavat näyttelijäsuoritukset. Bradley Cooper näyttelee erinomaisesti pakkohoidosta vapautunutta, kaksisuuntaisesta mielialahäiröstä kärsivää Patia, joka lähestymiskiellosta huolimatta epätoivoisesti koittaa saada ex-vaimonsa takaisin. Jennifer Lawrence on valloittava depressiivisenä, suorapuheisena leskenä ja Roberd DeNiro on mainio taikauskoisena uhkapeluri-isänä.

Elokuvan keskeinen teema on selviytymistarinat. Kaikilla on omat ongelmansa, mutta lopulta asiolta löytyy aina se hopeareuna, kun tapeeksi on uskoa ja tahtoa.

Tanssii vanteiden kanssa

Hooppaus, vannetanssi, hoopdance. Rakkaalla lajilla on monta nimeä. Vanteilla on leikitty jo Antiikin Kreikassa ja esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät vannetanssia tarinankerrontaan. 50-luvulla hulavanteesta tuli hitti, kun leluyhtiö lanseerasi muovisen hulavanteen. Moderni hoopdance syntyi Yhdysvalloissa 90-luvulla. Se on saanut vaikutteita muunmuassa rytmisestä voimistelusta, sirkuksmaailmasta ja muista tanssilajeista. 

Suomessa näin vannetanssia ensi kerran Flamman Narrien Uni -esityksessä Pyynikin kesäteatterissa Tampereella vuonna 2007. Vaikka näyttämöllä tapahtui paljon muutakin, mustavalossa hohtavalla vanteella sekä tulivanteella tanssiva nainen vangitsi katseeni. Tämä oli jotain uutta ja näyttävää. Tanssija oli Matahoopsin Henna, joka on vaikuttanut akitiivisesti lajin parissa Tampereella. Hennan kautta innostuinkin vannetanssista 2011, kun osallistuin hänen järjestämiinsä hoopdance-jameihin kesäisessä Eteläpuistossa Tampereella. Tunnelma jameissa oli mahtava: aurinko paistoi, musiikki soi ja paikalla oli paljon iloisia hooppajia. Viikottaisiin jameihin piti palata aina vaan uudestaan. Aiemmin olin pitänyt poita omana välineenäni, mutta vanne välineenä alkoi kiehtoa, koska se mahdollisti monipuolisempaa liikettä ja kokonaisvaltaisempaa tanssia. 

Hooppaus on ennenkaikkea hauskaa. Se on kuin leikkiä, mutta samalla huomaamatta kunto kohenee, koordinaatio paranee sekä kehontuntemus ja liikkuvuus lisääntyvät. Uusia temppuja oppii nopeasti ja onnistumisen riemu kannustaa edistymään lajissa. Liikkeet ovat monipuolisia. Vannetta voi pyöritellä vartalolla, käsissä tai jaloissa ja sitä voi myös heitellä tai vierittää. Vanteen kanssa voi liikkua vapaasti improvisoiden ja omaan tyylliin voi hakea vaikutteita esimerkiksi muista tanssilajeista. Itse olen yhdistellyt hoopdanceen streetjazz liikkeitä ja ne fuusioituvat yhteen sulavasti.

Ystäväni  maailman sirkuspäivänä järjestetyissä naamiasjameissa Tampereella

Jamittelua Tampereen Sorsapuistossa

Hooppauksen aloittaminen on helppoa. Tarvitsee vain hommata vanne, ja harrastaa voikin missä ja milloin vain. Parhaiten alkuun pääsee alkeiskurssilla, jolla pystyy hiomaan perustekniikan kuntoon ja voi alkaa kokoamaan omaa temppurepertuaaria. Yksin ei tarvitse hoopata, sillä yhteisöllisyys kuuluu vahvasti lajiin. Hooppijameja järjestetään usein ja hooppaajien kesken sovitaan kokoontumisia liikuntasalehin ja puistoihin. Hauskinta hooppaaminen onkin muiden hooppajien kanssa, sillä silloin voi jakaa temppuja ja tekniikoita ja saada inspiraatiota ja engergiaa omaan harjoitteluun. Usein järjestetään myös vierailevien opettajien workshoppeja. Internet on hooppaajan paras ystävä: YouTubesta löytyy paljon tutorial videoita temppuhin ja Facebookista hoopdance yhteisöjä, joista löytyy treeniseuraa ja infoa tapahtumista.

Hoopdance jameissa hylätyssä kirkossa Zaandamissa Hollannissa

Hoopdance tunnilla Leidenissä Hollannissa

Hoopdance-kurssilaisia Leidenissä Hollannissa

Aloittelijan kannattaa valita isompi ja painavammalla vanne, koska se pyörii hitaammin ja antaa enemmän aikaa liikkeiden tekemiseen. Pienempi ja kevyempi vanne on ketterä lajia jo harrastaneelle. Kevyt vanne mahdollistaa esimerkiksi nopeat suunnanvaihdot, joita suuremmalla ja raskaammalla vanteella ei voi tehdä. Myös käsissä tehtäville likkeille pieni kevyt vanne on helpompi ja sulavampi. Vanteen halkaisja vaihtelee aloitusvanteissa n. 90-100 cm välillä ja edistyneempien flow-vanteissa 70-90 cm välillä. Se on lähinnä makukysymys, minkä kokoista vannetta kukakin loppujen lopuksi haluaa käyttää. Vanteet tehdään yleensä muoviputkesta, joka voi olla kovaa tai pehmeää, painavaa tai kevyttä. Teippauksilla vanteeseen saa tärkeää pitoa sekä väriä ja tai vaikka blingblingiä. Vanteita on saatavilla myös esimerkiksi uv-valossa hohtavia ja led-valoilla varusteltuja, kuten myös kevlarpäillä varustettuja tulitanssivanteita. 

UV-valossa loistava neonteippaus. 

Kangasteipissä on hyvä grippi.

Vanne (ja ihanat El Naturalistan puukengät :))

Tulivanne Pispalan karnevaaleilla

Missään muussa lajissa on ole nähnyt yhtä paljon hymyileviä suita ja kuullut onnellisia "jes se onnistui"-kiljahduksia. Voiko vannetanssi ollakin kenties universumin iloisin laji? Kokeile vaikka itse.

Tästä linkistä ihana hyvän tuulen hooppausvideo